Mikä on Vasiten?

Olen aina ihaillut alkukantaisia koirarotuja ja perheeseeni onkin kuulunut tällaisten rotujen edustajia lapsuudestani saakka. Kun isäni viimeisistä suomenpystykorvista aika jätti, siirryin hieman miellyttämisenhaluisempien suomenlapinkoirien pariin. Halusin koiran joka on koiran näköinen, ei liian pitkälle jalostettu, enkä ole valintaani katunut hetkeäkään. Ensimmäinen suomenlapinkoiramme Siru on rekisteröimätön ja koirien laumaelämää seuranneena sille luonnollisesti täytyi hankkia kaveri. Kun meille vuonna 2010 tuli paimensukuinen lapinkoira Tuiskuturkin Etiäinen eli Piela, vei kyseinen epävirallinen linja suomenlapinkoirien sisällä minut mukanaan.

Pielaa hankkiessa katsoin pennun sukua sillä silmällä, että se terveeksi ja täysipäiseksi osoittautuessa voisi mahdollisesti jatkaa sukua. Kasvattajan peruskurssin kävin syksyllä 2012 ja kennelnimi Vasiten myönnettiin minulle kesäkuussa 2013. Vasiten tarkoittaa kotiseudullani Koillis-Lapissa ”tehdä jotain piruillessaan, muuten vain, huvin vuoksi, kokeillakseen” ja muualla Suomessa ”tehdä tahallaan”. Tämä kuvaa loistavasti kaksijakoista asennettani koirankasvatukseen, en ota sitä liian vakavasti, mutta harkitsen silti tarkasti mitä teen.

Varsinaista kenneliähän meillä ei ole, vain tavallisia kotikoiria joiden kanssa puuhaillaan arkisia asioita. Meillä koirat saavat olla koiria, syövät raakaa lihaa ja luita, sekä pääsevät päivittäin juoksemaan vapaana. Haluan omalta osaltani olla säilyttämässä paimensukuista sukulinjaa suomenlapinkoira-rodun sisällä ja olen osallistunut aktiivisesti Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran toimintaan. Paimennustaipumusten säilyttäminen on minulle erityisen tärkeää, olemme käyneet harjoittelemassa paimennusta säännöllisen epäsäännöllisesti niin lampailla, poroilla kuin naudoillakin. Tämän lisäksi arvostan kasvatuksessa luonnollisesti myös terveyttä. Täysin terveitä koirarotuja tai sukuja ei valitettavasti ole olemassakaan, tavoitteenani on pyrkiä välttämään samoja terveysriskejä omaavien sukujen yhdistämistä toisiinsa. Myös luonne on mielestäni erityisen tärkeä asia, hyvällä paimenkoiralla tulee olla tarpeeksi toimintakykyä, riittävät hermot, se ei saa olla aggressiivinen tai huomattavan arka ja sen pitää olla älykäs. Vaikka oma koirani onkin käynyt luonnetestissä, en pidä niitä kaikenkattavina tiedonlähteinä. Enemmänkin olen kiinnostunut siitä miten koira käyttäytyy arjessa ja selviytyy haasteista. Paimensukuisessa lapinkoirassa minua viehättää erityisesti se, että se ei ole tekemällä tehty. Karvaa on juuri sopivasti ja sen rakenne mahdollistaa koiraa säästävän liikkumisen pitkilläkin matkoilla. Se on iloinen ja älykäs, mutta nöyrä ja aina valmis puuhailemaan omien ihmistensä kanssa osaten kuitenkin rauhoittua tarvittaessa. Eikä kaunis ulkonäkökään toki haittaa.

Pentuja meille tulee syntymään harvoin ja ne tulevat asumaan perheen keskellä osallistuen normaaliin arkeen. En kasvata harrastuskoiria enkä työkoiria, kasvatan koiria. Voin taata ainoastaan, että niistä kasvaa iloisia ja rakastettavia kotikoiria. Taivas on vain rajana sille mitä niiden kanssa voi ja saa puuhailla jos intoa omistajalta löytyy. Jos joku pennuista joskus tulee osoittautumaan erinomaiseksi jossain käytössä, se on vain iloinen yllätys. Kaikki pennut tunnistusmerkitään ja rekisteröidään Kennelliittoon. Pennunostajilta en vaadi erityistä harrastuneisuutta, terve maalaisjärki ja valmius sitoutua koiran hyvään hoitoon koko sen eliniäksi riittävät. Tietysti aikaisemmasta koirakokemuksesta ei ole haittaa. Olen myös valmis auttamaan kuljetuksien järjestämisessä ja muissa käytännön asioissa, jos joku on kiinnostunut ostamaan pennun työkäyttöä ajatellen pohjoiseen.

Kasvattajana olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja kuulun jäsenenä Suomen Kennelliiton lisäksi Paimensukuisen Lapinkoiran Seuraan, rotujärjestöömme Lappalaiskoirat ry:hyn ja Porokoirakerhoon.